mm, maanantai. En oo mikään maanantai-ihminen ja tää päivä vaan todisti sitä taas - ei oikeen sujunut ei. Mutta eipä niistä muista ongelmista sen enempää, siirrytään suoraan niihin miehiin!

Eli juu, oon tässä nyt päivittäin jutskaillu aivan_täydellisen_miehen kanssa; komee, pitkä ja tumma&tulinen niinku minäkii! ahnam, kyllä kelepaa. Kerranki näin! Olen kranttu ja myönnän sen. Mutta niin, tää herra on siis tää "toipilas". Meijän juttu alkoi jo ajat sitten, mut tuli pieni mutka matkaan kun noin 2 viikkoa sitten tää herra täydellinen joutu sairaalaan, hänellä todettiin semmonen ikävä sairaus. Olin tosi tosi hämmästyny ku tästä miehestä ei ykskaks kuulunu pariin päivään mitään mutta onneks hänen paras kaveri ilmoitti sit mulle tästä, kun unelma oli sanonut äidilleen että mun pitää saada tietää (kuinka suloista! <3 en oo ikinä tavannut vanhempia, joten tää sulatti mun sydämen kyllä!) No, nyt on jo asiat paremmin, unelma toipuu kotona ja ollaan yhteyksissä aina välillä, mut silti ei sillai ku toivoisin... haluisin enemmän yhteydenpitoo, mut ymmärrän kyl et nyt en oo se prioriteettijärkän eka.. sairaus toi mukanaan lääkkeitä ja paljon lääkärikäyntejä, ne varmasti mietityttää. Mä pystyisin kyl elämää niiden kanssa, eikä se musta ole mikään este, mut pelkään et tää unelma jotenki aattelee ettei pitkäaikaisen sairauden takii voi saada ketää. Oon kyl sanonu et oon tukena, mut jotenki hän tuntuu ahdistuneelta.. Okei olisin mäki sitä mut silti.. Kaikeks plussaks hänel riittää vientiä kyl, mut on sanonut ettei muut kiinnosta, et mus on sitä jotain.. Ja kyl se sen näyttää aina, ei se mua peittele mitenkää, mut pelkään et se vaa leikkii mulla.. En vaa osaa enää luottaa oikeen miehiin ja pelkään et pilaan tämänkii.. Any help here ? En oikeesti haluis pilata tätä..

Nojuu! sit päivän piriste, tää vartijamies :D oon palvelualal töissä myyjänä ja siinä sivussa sit törmää mitä mielenkiintosimpii tapauksii. Tänää tää oli kyl positiivinen semmonen, meinaan tosi sulosen kuuma vartijamies kävi juttelee reilun kymmenenminuuttisen mun kans ku oli vähän hiljasempaa putiikis.. Tuli jotenki semmoi kesäolo et en välttämättä ois voinu hillitähallita itteeni :D viriili! nojuu, se oli tosi flirtti ja kyseli ikää yms - ei haitannu yhtää! mut joo, tämmösiä piristeitä lisää, koska tommoset just tekee elämäst vähän masuukutkuttavan! Hymyssäsuin jatkoin töitä sit.

Eipä oikeen muuta.. suru-uutisia kuulin exän siskolta ja päätin laittaa exälle viestii ekan kerran puolee vuoteen.. no, tuskin vastaa mut molemmille tärkee henkilö kuitenki kyseessä ni päätin ottaa ainakin osaa.

Oon aika yllättynyt - en oo mikää himokirjottaja tai muutenkaa sana-arkkuni ei oo ehkä se laajin mahdollinen, mut päätin silti ainakin kokeilla kirjottamista. No, jos tää vaikka sais jonkunnäköstä muutosta ajatusmaailmaan - lähinnä miesten kanssa.

Blogin nimi heilat-on kertoo kaiken; heiloja on, mut samaa aikaa oon heilaton.

En puhu nyt mistään irtosuhteista.. ikinä en oo moisia harrastanu tai muutakaa mitää semmosta toimintaa, vaa siis ihan et kuin "juttua" on jos jonkinnäköstä, mut et kuinka ne ei ikinä etene. Ehkä vähän kerron taustoja, et mistä täs nyt on oikeen kyse.

ELI oon 18, kohta jo huimat 19-vuotias nuori nainen eteläisestä Suomesta (vuodatan sellasia asoita, joita en ehkä haluu yhdistettävän muhun suoraan "irl", joten nimet, sijainnit yms jää vähän aukoiks) ja tosiaan oon tämmönen hmm, no mua usein luullaan italialaiseks/kreikkalaiseks koska oon aika persoonallisen näkönen; tummat pitkät hiukset, mustanruskeet silmät ja luonnostaa muutenkin tumma.. Ihonväri on kyl ihan normaali, mut joo. Pidän itteeni ihan kivannäkösenä ja oon tosi sosiaalinen ihminen, joten tapaan paljon uusii ihmisiä työni puolesta sekä sit yöelämässä tulee oltuu paljon. Mun blogi kertoo siis näistä mun mieskuvioista, ja kirjotan tätä oman itseni takii, et oikeesti saisin semmosen yleiskuvan et mitä teen väärin jne. Neuvoja otetaan siis vastaan! Mut siis, uusia miehiä tapaan paljon ja ehkä mun ulkonäkö herättää sit sen kiinnostuksen just näis baaririennois, koska mulla on myös toosi isot tissit mun kroppaa nähen. Välillä se vituttaa - välil se on ihan okei. Mut siis perusasiat mun elämäs on oikeesti varmaa tosi kunnossa, mut oon ollu sinkkuna nyt vuoden kesäkuussa ja käyny jos jonkinmoisia suhteita läpi. Oon ihminen, joka haluu läheisyyttä ja ehdotonta rakkautta. Ei, irtosuhteet ei oo sitä. En oo harrastanu niitä enkä harrasta. Miehiä baareista löytyy joo, mut ikinä en oo kenenkään mukaan lähtenyt. Voiks se olla sit se syy miks ne miessuhteet ei kestä? Jos ne luulee, et torjun ne koska en haluu onenighfeverii ?En tiiä.. No mutta; seurustelin 3vuotta tossa ja kaikki oli ku elokuvissa.. sit homma kusi siihen et mä olin niin nuori ja kokematon ja halusin tietty kokee baareja&miehiä - elämäni suurin virhe. No kuitenkin, erosta on päästy yli ja näin, mut etin täydellisyyttä. Se on mun suurin vika ihan ehdottomasti.. Viihdyn kuitenkin sinkkuna ja näin niin ei oo mitään pakkoa saada miestä mut onhan tää nyt turhauttavaa et aina suhteet kaatuu! Oon löytäny pari semmosta timanttia mut sit jotain on tapahtunut ja jutut on kaatunu.

Baarin lisäks käytän myös konetta suht paljon, semmonen sivusto ku Kuvake.net on tuttu. Sieltä myös bongaillu miehiä mut eipä niistäkään oikeen oo mitään tullu. Se on vähän semmonen sivusto, et siel ei kannata ihan kaikkee näyttäää / kertoo, ihmiset siel on aika likasia. Mä en :D mut nää tyhmät ihmiset on helppo karsii pois olemal huomioimatta.

Mun miessotkut mietityttää mua joka päivä - mitä teen väärin, miks ei onnistu ? Turhauttavaa. Jos jollain on jotain vinkkiä ni kiitos nam! Mä haluun jakaa tän mun ongelman, joka on pientä verrattuna moniin moniin muihin asioihin, mut kuten sanoin; kirjotan tätä itseni takii, jos saisin jonkunlaisen otteen näihin.

Tässäpä tää eka postaus, aion kirjottaa varmaankin heti perään toisen tästä mun ajankohtasesta miesongelmasta, jos sen sais vaikka vielä pelastettua! Kiitos nam, fredi kiittää & kuittaa :)